Turkin mahdollinen EU-jäsenyys vaikuttaa suomalaisille kenties kaukaiselta asialta. Suomessa on vähän turkkilaisia ja kokemukset turkkilaisista ovat pääosin myönteisiä. Miksi siis vastustaa Turkin liittymistä EU:n jäseneksi?
Turkki on maailman velkaisimpia maita. Vuonna 2003 valtionvelka oli 90 % BKT:sta. Turkissa on korkea inflaatio ja työttömyysaste ja alhainen tuottavuus. Turkin toive päästä EU:hun on ymmärrettävä, sillä maa saisi jäsenyydestä suurta taloudellista hyötyä. EU:lle Turkin jäsenyys maksaa arviolta 28 miljardia euroa/vuosi. Jos Turkista tulee EU:n jäsen, siitä tulee automaattisesti EU:n suurin jäsenvaltio ja EU-parlamentin suurin vallankäyttäjä. Tällöin ensimmäistä kertaa EU:n historian aikana sen köyhin jäsenvaltio saa poliittisesti johtavan aseman.
Vuonna 1990 Turkissa oli n. 57 milj. asukasta, nyt n. 71 milj. asukasta, vuonna 2015 arviolta 90 milj. asukasta. Saksassa 2,5-miljoonaisen turkkilaisväestön vuotuinen väestönkasvu on 6,6 %, samaan aikaan kun alkuperäisväestön syntyvyys alenee. Ilman Turkin EU-jäsenyyttäkin n. 40–50 vuoden sisällä Saksassa on enemmän turkkilaisia kuin saksalaisia. Samaan aikaan turkkilaisten väkiluku yhteensä ylittää saksalaisten ja ranskalaisten väkiluvun, millä tulee olemaan dramaattiset seuraukset Euroopan tulevaisuudelle, erityisesti jos Turkki on tuolloin EU:n jäsenvaltio.
Saksan kokemukset osoittavat, että turkkilaisilla on taipumus muodostaa etnisiä saarekkeita, joissa he hoitavat jokapäiväiset asiansa tarvitsematta lainkaan saksaa ja olematta lainkaan kosketuksissa isäntäkansaansa. Syrjäytymisen, sosiaalisten ongelmien ja etnisten konfliktien kärjistyessä turkkilaisnuoret hakevat turvaa islamistisista äärijärjestöistä, mikä voi johtaa tilanteen räjähtämiseen käsiin. Turkkilaisten integroitumisongelmista kielii Turkin EU-jäsenyyden voimakas vastustus Saksassa: 66 % saksalaisista vastustaa Turkin EU-jäsenyyttä (huhtikuu, 2004). Ranskassa, jossa on arviolta 6 milj. muslimia, vain neljännes kansasta tukee Turkin jäsenyyttä (lokakuu, 2004).
Turkki sijaitsee Balkanin, Lähi-idän ja Kaukasian kriisikolmion keskellä. Turkin jäsenyyden myötä EU saisi rajanaapureikseen Syyrian, Irakin, Iranin, Georgian ja Armenian ja lisärasitteekseen kurdiongelman. Uskonnolliset, kielelliset ja kulttuuriset yhteydet sitovat Turkin vahvasti islamilaiseen vyöhykkeeseen, joka yltää Balkanilta Keski-Aasian läpi aina Luoteis-Kiinan Xinjiangin maakuntaan asti. Tällä levottomalla alueella asuu n. 150 milj. turkkilaisia kieliä puhuvaa ihmistä.
USA ajaa Turkin EU-jäsenyyttä Turkin geostrategisen sijainnin vuoksi. Turkissa on tärkeitä öljyputkia ja satamia, ja USA jättää mielellään EU:n maksettavaksi alueen pitämisen vakaana. Toisaalta USA tietää hyvin, että Turkin EU-jäsenyys heikentäisi EU:ta taloudellisesti ja poliittisesti, mikä puolestaan vahvistaisi USA:n asemaa maailmanvaltana.
Islamistien vastustus armeijan kontrolloimaa Turkin maallista järjestystä vastaan on toistuvasti johtanut konflikteihin ja armeijan väliintuloihin (v. 1960, 1971, 1980 ja 1997). Turkissa on kiistämättömiä paineita muuttaa maa Iranin kaltaiseksi teokraattiseksi valtioksi. Maan demokratisoituminen mahdollisen EU-jäsenyyden myötä johtaa siihen, että myös islamistiset ryhmät saavat täyden toimintavapauden. On selvää, että EU:n suurimpana jäsenvaltiona Turkki pyrkii tuomaan islamilaisia ihanteitaan eurooppalaiseen lainsäädäntöön ja kulttuuriin. Islamin asemasta maallistuneessa Turkissa kertoo se, että lähes kolmasosa turkkilaisista pitää itsemurhaiskuja oikeutettuina (HS 18.3.2004). On mahdotonta ignoroida ääri- ja terroristijärjestöjen läsnäoloa Turkissa. Lisäksi on huomattava, että rauhanomaisessa muodossaankin islam alistaa naisia, vastustaa maallista valtaa, yksilön itsemääräämisoikeutta, moniarvoisuutta ja suvaitsevaisuutta.
Naisten asema Turkissa on kaukana länsimaisen sivistysvaltion tasosta. Vielä viime vuonna naisista oli lukutaidottomia n. 21 %. Syrjintä, kotiväkivalta, pakkoavioliitot ja kunniarikokset ovat arkipäivää erityisesti Itä- ja Kaakkois-Turkissa. Taannoisista kosmeettisista lakiuudistuksista huolimatta ei voi sanoa, että Turkissa olisi lehdistönvapautta, sananvapautta tai uskonnonvapautta. Kidutus on yleistä, uskonnollisia ja etnisiä vähemmistöjä sorretaan.
Turkkilaisten mentaliteetti ja vuosisataiset ajattelutottumukset eivät muutu yhtäkkiä muutamia lakeja hiomalla. Huomiota herättäviä ovat Turkin uhkavaatimukset siitä, että jos EU-jäsenyys ei toteudu, se tuhoaa Turkin motivaation jatkaa taloudellisia ja poliittisia uudistuksia. Tähän on helppo uskoa. Jos turkkilaiset eivät oma-aloitteisesti ymmärrä, että muutokset ovat tarpeen ja ihmisoikeustilanteen on parannuttava heidän maassaan, he eivät ole kypsiä EU-jäsenyyteen. Länsi on jo vuosikymmenten ajan tukenut Turkkia rahallisesti, aseellisesti ja kaikin tavoin. Miksi tähän nyt tarvitsisi tehdä muutosta?
Turkin EU-jäsenyys merkitsee ennen pitkää väistämättä EU:n loppua. Mikä Suomen kokoisen väkiluvultaan pienen maan kohtalo on ilman vahvaa Eurooppaa?
